Red Little Pill Mieluummin yksilö kuin lokero.

Identiteettipolitiikan myrkky ja unohtuneet pojat

Joskus identiteetti edellä tehty politiikka johtaa suoraa hulluuteen, kirjoitti toimittaja Jani Parkkari muutama vuosi takaperin USA analyysissään. Jostain syystä toteamus näyttäisi kuvaavan paikka paikoin jo suomalaistakin poliittista keskustelua. 

Identiteettipolitiikka on huolestuttavaa monesta syystä. Pääasiassa siksi koska se on omiaan jättämään yhteiskunnallisten ongelmien subjektiivisen tarkastelun identiteettiajattelunsa varjoon. Identiteetistä, uhriasemasta ja sukupuolesta on silti tullut julkisen keskustelun ja poliittisen kentän keskeinen, melkein ainoa tutkiskelun aihe. Tiede kärsii, ratkaisukeinot kärsii ja kyllä, keskustelun taso kärsii. Ongelmien ratkaisua varten tarvitsemme kuitenkin neutraalia tietoa, dataa, tutkimusta. Identiteetti on silloin irrelevantti tekijä.

Otetaan esimerkiksi vaikka nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen Suomessa. Tarkastelemalla tilastoja, on selvää, että pojat voivat tyttöihin verrattuna huonommin. He ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa ja heidän koulumenestyksensä on laskenut merkittävästi. Tämä ongelma ei ole kuitenkaan tämän hetkisen julkisen keskustelun keskiössä. Valkoiset pojat kun eivät kuulu ryhmään, jonka identiteettipolitiikka nostaisi jalustalle. Bussipysäkit ovat nyt täynnä kotiväkivaltamainoksia ja tyttöjen silpomista ehkäiseviä kampanjoita. Tärkeitä aiheita toki (ja luonnollisesti olen vahvasti silpomista vastaan), mutta Suomen ongelmien mittaristossa poikien huono-osaisuuden trendi on paljon hälyttävämpää. Itse asiassa ei vain Suomessa, vaan länsimaissa yleisesti. (Tästä puhuu muuten enemmän tutkijatohtori Warren Farrell jonka kirjoihin kannattaa ehdottomasti tutustua jos aihe kiinnostaa) Huomionarvoista muuten on, että kotiväkivaltatapauksissakin 22,6% syyllisistä on naisia eikä kotiväkivalta näin ollen ole täysin sukupuolittunutta vaikka feministiset tahot siitä sellaisen kuvan mielellään antaakin. Mielenkiintoista on huomata myös, että kotiväkivallan uhrien määrä on prosentuaalisesti ollut laskussa aina vuodesta 2012 asti. Samassa ajassa poikien huonovointisuus ja syrjäytyminen on taas ollut jyrkässä kasvussa. Mutta mistä nyt puhutaan enemmän..? 

Identiteettipolitiikan aalto on pyyhkäissyt kokonaisen ryhmän ohi joka yhteiskunnallisesti tarkasteltuna on kuitenkin erittäin huolestuttavassa asemassa. Miksi? Koska identiteettipolitiikan juuret ovat marxismissa. Tässä ideologiassa yksinkertaistettuna yhteiskunnan nähdään muodostuvan sorretuista ja sortajista ja se luonnollisesti vetoaa suuresti katkeruutta ja kärsimystä kokeviin. Empatia on toki aina hyvä, mutta se ei yksin riitä oikeuttamaan keinoja joilla identiteettipolitiikkaa tällä hetkellä toteutetaan. (Valkoiset) pojat kasvatetaan nyt ajoissa oppimaan, että he kantavat identiteetissään perisyntiä josta ei pääse eroon. Ja tytöt kasvavat oppimaan olevansa rakenteiden ja miesylivallan uhreja. Kuka voittaa? 

Intersektionaalinen feminismi ja identiteettipolitiikka ovatkin yhdessä luoneet liiton joka on tasa-arvon edistämisen sijaan omiaan kasvattamaan ryhmien välisiä jännitteitä. Jos pojat voivat huonosti ja puhutaan vain toksisesta maskuliinisuudesta ja tyttöjen vähäisestä määrästä stem-alalla tasa-arvon mittarina, ei pidä ihmetellä jos syrjäytyneistä, yhteiskunnan ulkopuolelle jääneistä pojista kasvaa turhautuneita, yhteiskuntaan pettyneitä yksilöitä. Lisäksi jatkuva sukupuolen ja ”rodullisuuden” alleviivaaminen ei tee voimauta ketään vaan tekee hänestä pelkän ryhmänedustajan. Tällainen ajattelu ei ole vapaan yhteiskunnan rakennusaine.  

USA on passeli esimerkki siitä mitä identiteettipolitiikka saa aikaan. Ei liene kenenkään mielestä malliesimerkki jos on vähääkään seurannut uutisia rapakon toiselta puolelta. Nyt joku voisi argumentoida, että identiteettipolitiikkaa ei ole harjoitettu oikein ja sitä voisi harjoittaa paremmin. Minä sanon, että ajatus on naiivi. On kuin ajattelisi, että kommunismi voisi vielä toimia. Jos nyt kerran vielä katsottaisiin miten käy. Riskinarvoista? 

Identiteettipolitiikkaa harjoittamalla vahvistetaan vain ajatusta siitä, että meillä kaikilla on pysyvä identiteettileima joka automaattisesti leimaa meidät tiettyyn viiteryhmään. Yksilön sijasta olemmekin ryhmiä ja sen edustajia. Suomessa tätä on kritisoinut maahanmuuttajanäkökulmasta mm. kansalaisaktivisti Seida Sohrabi jonka ajatuksia aiheesta voi kuulla vaikkapa täällä. Vapaassa yhteiskunnassa ihonväri, sukupuoli, uskonto, kulttuuri tai asema ei saa määrittää poliittista suuntautumista tai kannanottoja. Kuten sitä, ettei muka voida ottaa kantaa asioihin jotka ovat ns. oman viiteryhmän ulkopuolella. Kuolemanrangaistuksen käsittely tai vammaistenhoito tulisi nopeasti aika problemaattisiksi haasteiksi jos niistä ei saisi puhua kuin niitä kokeneet. Eikö? 

Summa summarum; näen suorastaan vastuuttomana ajaa marxismin viitekehykseen nojaavaa identiteettipolitiikkaa. Silti meillä on nyt tahoja ja jopa puolueita jotka harjoittavat tätä suorastaan turmiollista ideologiaa kuin ravihevonen laput silmillään juosten vasta-argumentteja esittävien päälle päästäkseen maaliin. Ennustan tämän kilpailun huonoa loppua. Jännite on jo kasvanut ja merkkejä on ilmassa. 

Näin vaalien alla ehdotan, ettet perusta vaalivalintaasi tunteisiin, empatiaan tai sääliin. Tutki faktat, selvitä tilastot, suhtaudu kriittisesti ja ajattele itse, on minun nöyrä neuvoni. Politiikkaa ei tehdä tunteella eikä identiteetillä koska yhteiskunnalliset asiat koskettavat meitä kaikkia – identiteetistä riippumatta. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Nyt kyl kiinnostaa tietää mitä tekemistä Marxilla ja identiteettipolitiikalla on? :D

Tai siis taas olet ymmärtänyt jotain aivan nurinkurin asiat.

Marx oli nimenomaan materialisti, jonka mukaan politiikka heijastaa tuontatosuhteita. En muista Marxin koskaan käyttäneen sanaa identiteetti, mut jos kyseisen käsitteen asettaa marxilaiseen topologiaan, niin se sijoittuisi ideologiseen ylärakenteeseen yhdessä uskonnon oopiumin kanssa.

Jos nykyistä keskustelua identiteettipolitiikasta haluaa jäljittää länsimaisen filosofian kaanoniin, niin Marxia enemmän sormi osoittaa G. W. F. Hegelin ja Martin Heideggerin kaltaisiin porvarillisiin filosofeihin. Myös Friedrich Nietzchen kaltaisten idealistien tuotantoa kannattaa vilkaista.

Käyttäjän SusannaHelovuori-Santos kuva
Susanna Helovuori-Santos

Heipä hei Jiri! Mukavaa että olet mieltynyt seuraamaan blogiani vaikka olenkin aina ihan pihalla. Vastauksena kysymykseesi: On totta, että ei ole filosofisesta näkökulmasta koherenttia, että postmodernismi tulkitsee Marxia ja luokkateoriaa (luokkaidentiteetti kyllä tulee tässä teoriassa esiin) identiteettipolitiikan taustavoimana. Näin on kuitenkin käynyt. Ei ole olemassa yhtäkään relevanttia postmodernistia joka ei olisi äärivasemmistolainen. Ei siis ole loogisesti koherenttia mutta koherenttius ei myöskään ole heille edes arvo itsessään. Enkä ole väittänyt, että Marx olisi nykyään postmodernisti vaan että postmodernistit mieltävät itsensä marxistina. Ja vielä; Nietzsche itseasiassa vastusti voimakkaasti uhriutumiskulttuuria joten jos jotain, postmodernismi on reaktio sitä vastaan..

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Ottamatta kantaa postmodernistien äärivasemmistolaisuuteen (mitä sillä sitten tarkoitatkaan, niin postmodernismissahan mm. yritetään päästä eroon identiteetin kaltaisista moderneista ja ekslusiivisista käsitteistä, juurikin Niitseen vedoten.

Tässä on yksi esimerkki, jos jaksat keskittyneesti lukea:

https://megafoni.kulma.net/index.php?art=290&am=1

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Minä menin suorastaan shokkiin vuonna 2010, jolloin viidentoista vuoden tauon jälkeen rupesin seuraamaan suomalaista mediaa, siihen aikaan oli menossa aivan mieletön rasismibuumi ja parjaus- ja syyllistäkampanja suomalaista miestä vastaan. Purin tuntemukseni kirjoittamalla, oheinen versio kovin typistetty alkuperäisestä, mutta kuitenkin: https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/rasismi-viha...

Sukeltamalla vuosia taaksepäin netissä, minulle hahmottui kuva, josta blogisti kirjoittaa, erityisesti Vihreiden kehityksen osalta, olinhan aina äänestänyt ainoastaan vihreitä kavereitani, enkä koskaan mitään puoluetta. Muutamassa päivässä tein täyskäännöksen ja Vihreistä tuli eniten vastustamani puolue ohi perinteisten inhokkien, Kokoomuksen ja RKP:n.

En osannut kutsua sitä identiteettipolitiikaksi, minulle termit monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus poliittisessa merkityksessä olivat vielä uusia, eikä niiden käyttö yhteiskunnallisessa keskustelussa vastannut omaa käsitystäni termien sisällöllisestä merkityksestä. Tämä poststruktuaalinen, vaiko postmoderni kieli, ihan sama, mutta käsitteiden hämärtäminen raivostutti eniten, siksi samaistin kehityskulun intuitiivisesti, ilman mitään nettimeemejä samantien Orwellin, Huxleyn, Zamjatinin, ym. dystopioihin.

Pahinta oli voimattomuuden tunne tajuttuani, että niin vasemmisto kuin oikeistokin edustavat nykyisin saman ideologisen kolikon kahta puolta, oikeistolainen hyväksikäyttö ja vasemmistolainen hyvää tekeminen on yhdistynyt epäpyhään alliansiin, niillä on yhteinen tavoite - globalismi, ja yhteinen vihollinen - suomalainen mies ja kansanomaisuus. Kuten Marx asian Leninin mukaan ilmaisi "maalaiselämän idiotismi" kulakkivainojen aikoihin. Hitto sitä keskustelua impivaaralaisuudesta, Tuija Braxin vihapuhevouhotus, Tarja Halosen huumoriopas - mille saa nauraa ja Vihreiden revittely Persujen ehdokaslistan ulkonäöllä, kun edustajat eivät olleet retusoineet kuvia, näyttivät "suoraan pellolta" tulleelta. Voi tätä mamsellismia, mutta masentavinta, että mun entisiset vihreät hippikaverini omaksuivat 70-luvun taistolaisten fanaattisuuden hajonneesta SKDL:stä Vihreisiin siirtyneiden äärivasemmistolaisten myötä.

Onneksi muuten eksyin Hommafoorumiin, ellen olisi saanut käsitellä shokkitilaani huumorin kautta, olisin tullut hulluksi! Ihmisten lokeroiminen ryhmiin, moraalinen pöyristyminen, yhdenkin sanan perusteella leimaaminen on sitä kulttuuria, mikä saa tempperamenttini kiehumaan. Vastustin 70-luvulla totalitarismia ja vastustan sitä edelleen.

Olin korostuneen patriaarkaalisessa kasakkaympäristössä suomalaisen isäni tasa-arvoon kasvattama tyttö, joka uhmaa tabuja vieläkin, ympäristön halveksunnasta piittamatta. Siihen totuin lapsena, olin ensin tsuhna, sitten ryssä, myöhemmin nihilisti-hippi, nykyisin islamofoobikko, miltei natsi, koska olen samaa mieltä islamia pakoon lähteneiden mamujen kanssa siitä, että me emme tarvitse tänne "sitä paskaa" (A.Alizand), jota lähdimme pakoon!

On selvää, että tulen äänestämään suomalaista miestä, yhtä vapaamielistä kuin isäni oli, olisi se voinut olla nainenkin, mutta nyt on omassa vaalipiirissäni yliveto, suoran demokratian pioneeri Suomessa - Jyri Keronen, joka vaihtoi Piiraatit Persuihin, luultavasti juuri näihin vaaleihin, niin minäkin olisin hänen asemassaan strategoinut.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Hommafoorumihan on hyvä esimerkki Susannan mainitsemasta uhriutumistakulttuurista. Käyn itsekin sitä viikottain lukemassa huvikseni kun siellä isot miehet (kyllä, foorumin omien kyselyjen mukaan aktiivikirjoittajista yli 90% on miehiä) pahoittavat kilpaa mieltäänsä milloin minkäkin ajankohtaisen ilmiön ympärillä. :D

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Mulle se oli henkireikä 10 vuotta sitten, tunsin kyllä myötätuntoa "uhriutuvia" kohtaan, olisin minäkin monen asemassa valittanut, mutta olen toisinajattelijaperheessä kasvaneena oppinut pilkkaamaan totalitarismia, vääntämällä vitsiä ja nauramalla sille, siksi nain tanskalaisen miehen, juuteilla on myöskin hillitön huumori, ne nauravat myös itselleen. Olin ylpeä suoraselkäisestä Tanskasta Muhammed-pilakuvajupakan aikoihin ja hävetti Vanhasen nilviäismäisyys

Parhaat suomalaiset naurut ja vitsit sieltä Hommasta ammensinkin, selvisin shokista, enkä enää seuraa hommaa, joskus käyn tarkistamassa onko lay out muuttunut:) Media on viime vuosina vähän löysännyt, väliin pääsee islamin kritiikkikin esille, niiltä jotka islamissa ovat eläneet, eikä ääneen pääse vain länsimaiset narsistit, jotka propagoivat kuinka "Islam on hieno uskonto, melkein kuin vihreys ja sosiaalidemikratia". (Vihreä Lanka 2010, Elina Grundstöm):DDD

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset