Kun tiede saa fobian leiman – Case Orivesi.

Oriveden kaupunkia koskeva aloite ”terveiden sukupuoliroolien tukemisesta” ja siitä virinnyt keskustelu on hyvä esimerkki alati kahtia jakautuvasta poliittisesta keskustelusta. Iltasanomien toimittajan haastattelu aloitteen allekirjoittajan Jussi Viljasen kanssa osoitti, miten journalismi usein syyllistyy subjektiivisuuteen ja toimittajan oman maailmankuvan voimakkaaseen välittymiseen sen sijaan, että asiasta yritettäisiin saada esille monipuolista / objektiivista näkökulmaa. Siltojen luomisesta ollaan kaukana. Lukijana edellä mainitusta haastattelusta välittyi lähinnä hyökkäävä tunnelma, epämukava vuorovaikutustilanne ja toimittajan selkeä haluttomuus ymmärtää Mannisen motiiveja. Haastateltava toki olisi voinut monessa kohdassa avata aiheen tieteellistä pohjaa paremmin, mutta en tiedä antoiko haastattelija siihen mahdollisuutta. 

Kirjoitan nyt täydentääkseni ajatuksia, joille Manninen ei tuntunut antavan tilaa ja joita Viljanen ei myöskään kyennyt paremmin avaamaan. 

Elämme aikaa jossa seksuaaliset vähemmistöt ovat saaneet enemmän näkyvyyttä ja monilta osin voidaan sanoa heidän tasa-arvo asemansa parantuneen. Ja hyvä niin – tietenkin. Elämme myös poliittisen korrektiuden aikaa, jossa sosiaalisen median voima jyllää ja mitä äänekkäämpi somehahmo sen enemmän valtaa. Soraäänet jyrätään herkästi. Ja erilaisia totuuden torvia löytyy moneen lähtöön. Samalla kriittisen medialukutaidon ruosteisuus ja toisaalta tutkivan journalismin vähäisyys johtavat monilta osin asioiden hyvin pinnalliseen perehtymiseen. Tästä päästään aiheeseen, jota Oriveden aloitteessakin lopulta oli kysymys. 

Kiteytettynä Oriveden kaupunginvaltuusto on siis huolissaan siitä, että kouluissa opetetaan sukupuolen olevan kokemukseen pohjaava ominaisuus ja siitä, että sukupuolineutraaleja käytäntöjä on jalkautettu opetuskäytäntöihin. Esim. tyttö/poika- urheilupokaalit ovat poistettu käytöstä. Kaikista helpoin (ja laiskin) tapa kuitata moinen aloite on syyttämällä allekirjoittaneita transfobiasta. Se riittää perusteeksi koko aloitteen tyrmäämiseen. Oriveden aloitteessa käsittääkseni keskeinen sanoma oli kuitenkin tieteellisesti oikeanmukaisen tiedon opetus – ei translapsien syrjintä tai lasten yksilöllisen kohtelun vähätteleminen.

Tieteen tuoman faktan sivuuttaminen tai sen merkityksen vähättely päätöksen teossa on valitettavan yleinen ilmiö ideologian värittämässä maailmassa. Mutta jos meillä ei olisi tiedettä, toimisimme kai kaikessa täysin mielivaltaisesti jättäen päätöksenteon mielipiteiden varaan. Sitten voimmekin lakata puhumasta sivistysvaltiosta. Kyse kuitenkin on tieteestä ja koululaitoksen velvollisuudesta opettaa lapsille tieteeseen pohjaavia faktoja. Ei tarvitse olla biologian tohtori tietääkseen, että sukupuolia on kaksi. Laajat määrät valideja tutkimuksia osoittavat myös, ettei sukupuoli ole kokemusperäinen eikä sen ilmenemiseen sosiaalisessa kontekstissa vaikuta yksin ympäristö. Sukupuoli ja sukupuolityypillinen käytös määräytyy jo alkiossa.

On pieni prosentti väestöstä joka lapsena kokee sukupuoli-identiteetin häiriötä (eng. Gender Dysphoria) ja eivät koe biologista sukupuolta omakseen. Tutkimukset osoittavat, että ”kriisin” laannuttua iän myötä suurin osa (n.80-85%) näistä nuorista ovat homoseksuaaleja ja tyytyväisiä biologiseen sukupuoleensa. Loput tapauksista eivät irtaudu ”hämmennyksestä” ja osa heistä saattaa aikuisikään tullessa jopa hyötyä sukupuolenvaihdosleikkauksesta. Ennen aikuisikää aloitetut toimenpiteet on kuitenkin tyrmännyt moni alan asiantuntija. 

Koska tutkimukset vahvasti viittaavat suurimman osan kohdalla kyseessä olevan juuri murrosikään liittyvä vaihe, on lapsen edun mukaista antaa aikaa ja myös ymmärtää tämä tieteellinen paradigma. Ja on muistettava, että tällaista läpikäydessään lapsi ei ole kykenevä analysoimaan tilaansa. Hän osaa sanoittaa sen kenties vain sanomalla, että ei ole tyttö tai poika. Tässä vaiheessa kouluille siirtyykin osavastuu ymmärtää translapsien diagnoosin taustoja ja psykologista kehitystä. Ja tästä Oriveden aloitteessakin puhutaan kun siinä viitataan "hämmennyksen lisäämiseen" opettajien toimesta. 

Omat parhaat ystäväni lapsena olivat poikia. Leikin poikien leluilla ja tappelin kuin poika. Tyttöjen leluja tuputettiin, mutta eivät ne kelvanneet. Yksi hyvistä poikapuoleisista ystävistäni, sanotaan vaikka Kalle tykkäsi mekoista ja tyttöjen leluista. Monesti kun menin hänen luokseen leikkimään, hän oli pukeutunut hameeseen ja halusi leikkiä barbeilla. Nykyisessä ilmapiirissä minua olisi varmaan kannustettu pukeutumaan poikien vaatteisiin ja Kallelle olisi sanottu, että jos hän kokee enemmän olevansa tyttö, niin se varmasti on totuus. Näin muuten suoraan ohjaa muun muassa australialainen lapsille suunnattu helppisivusto. Vuosia myöhemmin ystävyytemme jäätyä taakse, sain kuulla, että hän on onnellisesti parisuhteessa miehen kanssa.

Tullaan uudelleen siihen mistä Oriveden aloitteen allekirjoittaneet ovat huolissaan. Transsukupuolisuus ja muunsukupuolisuus nähdään julkisessa keskustelussa jopa trendikkäänä ”ilmiönä”. Homoseksuaalille tyypilliset vastakkaisen sukupuolen tapaiset käytösmallit ja olemus tulkitaan paremman tiedon puutteessa transtyyppiseen käytösmalliin. Vallalla olevien ideologien ajamana voisi ajatella, että siihen saatetaan jopa kannustaa. Voidaanko muuten sitten puhua homofobiasta? Tätä pohtii aiheen tutkija professori Debra Soh jonka juttuja kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa. 

Jos kuitenkin välttämättä halutaan ajatella, että sukupuoli on ympäristön tuote, sanotaan samalla että homoseksuaalisuus on myös ympäristön tuote. Miksi? Koska tiede osoittaa, että testosteronitasot sikiöaikana vaikuttavat sukupuolityypillisiin piirteisiin ja mm. preferensseihin sekä myös seksuaaliseen orientaatioon. Jos Oriveden kouluissa opetetaan, että sukupuoli on kokemus, on sen logiikan nimissä opetettava myös että homous on opittua.. Ja siitä voi myös oppia pois? Niin. En usko, että sille tielle kuitenkaan halutaan lähteä. 

Lopuksi vielä ajatusleikki. Epätieteellistä näyttöä vailla olevaa sukupuolikasvatusta voidaan helposti verrata vaikkapa fundamentalistiseen uskonlahkoon. Onko perusteltua ajatella, että kristittyä fundamentalistista luomisteoriaa on järkevää opettaa kouluissa joiden alueella on enemmän fundamentalistikristittyjä? 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu