Red Little Pill Mieluummin yksilö kuin lokero.

Sanoilla on voimaa

Kävin viikko sitten katsomassa BlacKKKlansman -elokuvan. Se oli juuri niin hyvä kuin olin odottanutkin. Yksi hyvän elokuvan mittari on minulle se, että se jättää katsojan ajattelemaan elokuvaa vielä seuraavana päivänäkin. BlacKKKlansman jätti minut ajattelemaan. Ja inspiroi myös tähän blogikirjoitukseen. 

1970-luvulle sijoittuvassa tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa esiteltiin Klu Klux Klan liikkeen rinnalla kansalaisliike Black Power’ia ja mm. sen karismaattista perustajaa ja johtohahmoa Kwame Turea. Kansalaisliikkeet, ideologiat ja lahkothan tarvitsevat aina karismaattisen johtajan ja verbaalisesti taitavan yleisön vangitsijan. Kun puhuja puhuu tarpeeksi vakuuttavasti ja osaa vedota yleisön tunteisiin, vetovoiman resepti on valmis. Kun tähän lisätään vielä joukko turhautuneita tai epäoikeudenmukaisuutta kokevia ihmisiä (tässä tapauksessa mustia amerikkalaisia), armeija on aseistettu.  ”If not now when? If not you, who?” Kuuluisa lausahdus Turen puheessa. Puheen lopuksi vielä nyrkin nostamista ilmaan komealla ”Black power!” huudolla. Kiihdytetty yleisö oli valmis sotaan – ainakin näennäisesti. Aidan toisella puolella taas puettiin valkoisia huppuja päähän ja vannottiin valkoisen voiman ja valkoisen Amerikan nimeen. White Power! Valtaa tunnuttiin etsivän puolin ja toisin. Tosin keinot liikkeiden välillä olivat hyvin erilaiset. Tätä touhua katsellessani näin yhtäkkiä mielessäni Women Power -kyltit feministissä tapahtumissa ja ryhdyin pohtimaan ilmiötä otsa rypyssä. Siitä syntyi seuraavat ajatukset.

On selvää, että Black Powerin ja Klu Klux Klanin toimintatavat / periaatteet poikkesivat toisistaan perustavanlaatuisesti. Mutta kuten meitä kaikkia yksilöitä (pinnalla tai piilevänä), myös näitä molempia liikkeitä yhdisti lopulta katkeruus ja viha. Se vain näyttäytyi eri tavoin. Mikä erityisesti kiinnitti filmissä huomioni oli, että hyvällä asialla olevan Kwame Turen kiihdyttävässä puheessa eli vahvasti me vastaan te -asetelma. Toisen puolen väheksymistä, oman puolen suitsuttamista. Jo lähtökohtaisesti vaarallista puolien jakoa ja ryhmien muodostamista. Ei me ja te. Mutta me vs. te. Kun ryhmät ovat muodostettu ja jaottelu tehty, yhteistä tietä tuntuu olevan vaikea raivata. 

Havaitsin tässä kaikessa huolestuttavan paljon samankaltaista retoriikkaa ja ajattelutapaa mitä tämän päivän identiteettipolitiikka ja intersektionaalinen feminismi tuo esiin.

Havaitsin samanlaista tapaa jakautua ryhmiin. Ja tapaa nähdä oma ryhmä täydellisen hyveellisenä. Nurinkurista on, että nykykeskustelua seuraamalla tasa-arvoa suitsuttava feminismi korostaa ihmisryhmiä, lokeroi ja tulee näin huomaamatta syventäneeksi kuilua – erityisesti naisten ja miesten välillä. Ja toisaalta kuilua myös naisten välillä (naiset kun eivät ole yksi ryhmä joka kokee, että liike ajaa tasa-arvoisesti kaikkien naisten etuja). 

Misogyyni. Toksinen maskuliinisuus. Paha patriarkka. Valkoinen ylivalta

Sanoilla on voimaa. Kun tämänkaltaiset sanat vilahtelevat mediakeskustelussa vähän väliä, väritämme väistämättä negatiivista kuvaa koko miessukupuolesta. Luomme me vs. te asetelmaa. Kirkastaakseni ajatustani; käännetään hetkeksi toisin päin. Miesvihaaja. Paha matriarkka. Musta ylivalta. Olisivatko nämä sanat hyväksyttäviä nykykeskustelussa? Ei. Ne ovat rasistisia tai suorastaan loukkaavia. Kuitenkin tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävää puhua misogyyneistä ja toksisista miehistä vaikka on sanomattakin selvää, ettei niiden sanojen kaiku ole hyvä. Voiko odottaa, että näin negatiivisilla sanoilla yhteen niputettu miessukupuoli jossain vaiheessa turhautuu? Turhautuneisuudelle, aggressiivisuudelle ja vihalle saatetaan parhaillaan luoda maaperää. Olen huolissani koska näen kuinka Kwame Turen tai David Duken tavoin, karismaattiset johtohahmot feministisissä ryhmissä luovat ilmapiiriä, jossa miesten asema on uhka, nainen on epäoikeudenmukaisuuksia kokeva uhri ja maskuliinisuus on yleisesti ottaen ”toksisempaa” kuin feminiinisyys. En halua nähdä marsseja joissa heiluu Women Power ja Men Power kyltit vastakkain. Rohkenen väittää, että retoriikallaan feminismi saattaa tulla toimineeksi tarkoituksiaan vastaan.  

On ikään kuin taistelisimme eri puolilla – ei yhdessä.

Ikään kuin naiset olisivat mustien amerikkalaisten tavoin vähemmistö? 

Tätä ideologiaa johtohahmoineen seuraa tänä päivänä joukko nuoria, vielä maailmankuvaansa muodostavia naisia ja miehiä. En rehellisesti ymmärrä, mitä hyvää tällainen vihollista jatkuvasti esiin nostava liike voi luoda? Miten se palvelee naisia ja miehiä yhdessä? Miten se saa meistä yhteen hiileen puhaltavia kanssatoimijoita? 

En ole lainkaan vakuuttunut, että koteloituminen turvallisiin tiloihin ja ”rakenteiden” syyttäminen tai ryhmäytyminen tuo mitään ratkaisua yksilöiden kokemaan epävarmuuteen asemastaan. Se voi pahimmillaan ruokkia epätasa-arvon tunnetta. Se muodostaa ”aatteellisia ghettoja”. Yksilön vastuu unohtuu. Kuten amerikkalainen kirjailija ja poliittinen aktivisti Chloe Valdary sanoi, ”ankkuroituminen ideologiaan on hyvä pelastuskeino epävarmuuksia kokeville ihmisille”. He etsivät turvasatamaa ja oikeutusta tuntemuksilleen. Sitä ideologia kyllä antaa. Muusta en ole varma. 

Sanavalinnoilla, puhetavoilla ja vertauskuvilla on valtava vaikutus kuulijakuntaan. Miten puhumme toisistamme sääntelee tapaamme ajatella toisistamme. Epävarmuus ja viha viljelevät negatiivisia sanavalintoja. Tätä tulisi miettiä molemmilla puolilla – niin vasemmalla kuin oikeallakin, ylhäällä kuin alhaallakin. Ja tietenkin mediassa. 

Nyt joulun alla jos koskaan onkin hyvä pysähtyä ajattelemaan miten juuri minä puhun muista. Miksi valitsen tietyt sanat. Miten voisin valita paremmin? Voisinko rakentaa siltaa? 

Joulurauhaa kaikille tasapuolisesti!

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Matti Simonaho

"Nyt joulun alla jos koskaan onkin hyvä pysähtyä ajattelemaan miten juuri minä puhun muista. Miksi valitsen tietyt sanat. Miten voisin valita paremmin? Voisinko rakentaa siltaa? "

Sanojen väärin käyttö johtaa ajatuksen epäselvyyteen, ajatuksen epäselvyys puolestaan johtaa vääriin tekoihin.

Että tänään käytämme asiakokonaisuuden huomioiden vääriä sanoja - jotka pahimmassa tapauksessa johtavat vääriin tekoihin - johtuu lähinnä näennäistieteellisestä ja/tai ulkomaalaisesta vaikutuksesta äidinkieleemme. Suomen kielessä, jossa asia kuin asia pitäisi aina sanoa "niinkuin se on", ei enää enää ole Suomen kieltä parhaimmillaan.

Esimerkiksi : "Hyvä tapa on oikein, huono tapa on väärin". Tappamisen sijasta voi käyttää jotain muuta sanaa, kuten esimerkiksi "menetelmä", jolloin viesti on selvä eikä sisällä ristiriitaisuuksia.

Toinen esimerkki : "Pelastetaan Itämeri". Kyseessä oleva ilmansuunta on Ruotsista katsottuna oikein, mutta Suomesta katsottuna väärin. Suomesta katsottuna kyseessä oleva merialue on lähinnä Lounaassa. Sen vanha maailmanlaajuisesti tunnettu nimi on Baltian Meri. "Pelastetaan itämeri" -sanonnalle voi esittää johdonmukaisen kysymyksen: "Miten estämme maan nousemisen?".

Kolmas esimerkki : Näin Joulun lähestyessä, kaivetaan Raamattu esiin.

1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.
2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

Tuokaan ei ole täysin vilpitön käännös.

1 ου μην δε αλλα ακουσον ιωβ τα ρηματα μου και λαλιαν ενωτιζου μου
2 ιδου γαρ ηνοιξα το στομα μου και ελαλησεν η γλωσσα μου
3 καθαρα μου η καρδια ρημασιν συνεσις δε χειλεων μου καθαρα νοησει

καρδια (kardia) -sana tarkoittaa minkä tahansa keskusta josta asiakokonaisuudessa on kyse. Se voi olla sydän joka on verenkierron keskus. Se voi olla pääkaupunki joka on jonkin maan keskus. Se voi olla mieli joka on sanojen ja tekojen keskus. Ja niin edelleen. Asiakokonaisuus ratkaisee, jolloin:

1 "Mutta kuule nyt, Susanna, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.
2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
3 Vilpittömästä mielestä lähtevät sanani; mitä tiedän, sen huuleni suoraan sanovat.

"Joulurauhaa kaikille tasapuolisesti!"

Kuten myös.

Matti Simonaho

"VASTUU SISÄLLÖSTÄ

Ilta-Sanomat vastaa verkkopalveluun itse tuottamansa aineiston tekijänoikeuksista ja muista immateriaalioikeuksista. Ilta-Sanomat ei vastaa sivujen sisällöstä, oikeellisuudesta, täsmällisyydestä tai luotettavuudesta eikä tietojen käytön välittömästi tai välillisesti aiheuttamista vahingoista. Ilta-Sanomat voi koska tahansa muuttaa sivuja, estää pääsyn niille sekä lopettaa verkkopalvelun." : https://www.is.fi/info/art-2000000000031.html

Ok.

"Valheenpaljastaja ... .. .

– Kun ihminen vastaa kysymykseen vastakysymyksellä, se on merkki, että ihminen tuskin kertoo totuutta."

Ok.

- Autatko pelastamaan Itämeren?
- Miten estämme maan nousun?
- Huh?
- Suomesta katsottuna, kuinka kauas itään päin pitää vetää venettä että pääsee itämeren rannalle?
- Huh?
- Suomesta katsottuna, missä maassa henkilö seisoo jos hän seisoo itämeren länsirannalla?

:)

Matti Simonaho

"Sanoilla on voimaa"

Ajatuksen voimalla voi siirtää vaikka vuoria; Laita mantteli päällesi ja kävele (manttelissa on vuori). :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset